Keittiö ulos!

 

Mitäpä sitä muuta haluaisikaan tehdä 17 asteen pakkasessa, kuin rikkoa vanhoja keittiökalusteita, ja raahata niitä ulos vaihtolavalle! Mutta kuten kuvista näkyy, olimme tehokkaita. Luolamiehen lisäksi saimme tänään joukkueen vahvistukseksi vanhemman poikamme, jonka muskelivoimat tulivat todella tarpeeseen etenkin siinä vaiheessa, kun kannoimme loput (ja raskaimmat) huonekalut noista muista huoneista pois sinne sivurakennukseen. Jahka näette sen yhden kaapin, ymmärrätte kyllä. Tosin miehet väittivät, että kaikkein hankalin kannettava oli kuitenkin vanha lipasto, koska siitä ei saanut oikein mistään kunnon otetta. Uskon kyllä. Sen verran hikisiä nuo miehet olivat siitä pakkasesta huolimatta.

Olikohan mummeli koskaan vetänyt liettä pois paikoiltaan putsatakseen sen kylkiä ja taustaa? Tuskin. Lieden takaa löytyi mm. kiitettävä määrä vanhanajan metallisia ruokailuvälineitä, juuri sellaisia tukevia, teräväpiikkisiä metallihaarukoita kuin mitä meilläkin lapsuudessa kotona oli, veitsiä ja kaksipiikkisiä leikkele-/vihaneshaarukoita. 

Ja voi sitä hiirenpapanoiden määrää! Mummelin kissa on epäilemättä ollut tukevassa kunnossa. Myyjäosapuoli kertoikin sen olleen kateissa muutaman viikon emännän menehtymisen jälkeen. Lopulta se oli löytynyt sohvan sisästä (!), mutta hyväkuntoisena eikä juurikaan nälkäisenä, joten se oli kaiken logiikan mukaan ruokkinut itseään lähiruualla. Voitte uskoa, että meikä tulee tekemään kaikkensa, jotta tämä lähiruokakanta sieltä katoaa!

Alustava keittiösuunnitelma tuli perjantaina sähköpostissa. Keittiösuunnittelija kävi torstaina mittailemassa ja pähkäilemässä, ja isot linjat tässä suunnitelmassa ovat mielestäni ok, mutta muutamia muutoksia pitää tehdä. Materiaalien ja värien valinta onkin sitten ongelma sinänsä, sillä olen maailman surkein tekemään valintoja. Vaapun kaikessa aina kahden vaiheilla ja mihin tahansa tulokseen päädynkin, olen hetken päästä satavarma, että tein juurikin sen väärän valinnan. 

Muutenkin kaikki modernia keittiötä koskeva asia menee minulta yli hilseen. Nykyinen keittiöni, se Skandinavian rumin ja karmein, on tuotosta jostain 80-luvulla tehdystä remontista. Beiget kaapinovet tummanruskeilla tehosteilla, vauvankakan väriset kaakelit, tiskikoneelle ei alunperin ollut edes paikkaa, ja se on ollut vapaana seisova kaluste (ruuvattu turvallisuuden takia kiinni seinään), eikä mikään integroitu, siisti systeemi. Olen ihan kynnet päässä, kun nyt suunnitelmassa keraaminen liesitaso ja uuni tulevatkin ihan eri paikkaan. Mitä, häh? Mihin uunin käryt silloin menevät? Miten keskiaikaiseen köökiin tottunut nainen oppii olemaan nykypäivän keittiöolosuhteissa?